Herra Heinämäen Lato-orkesteri
Herra Heinämäen Lato-orkesteri on Pikku Kakkosessa esitetty 12-osainen sarja, joka pohjautuu Heikki Salon ja Janne Louhivuoren vuonna 1999 julkaistuun Omskista-lastenmusiikkilevyyn.
Herra Heinämäki on stressaantunut maanviljelijä, jonka tilalla riittää töitä. Kylän lapsien huvituksena on seurata Heinämäen töiden tekemistä. Herra Heinämäen päivien pelastuksena on hänen ladossaan asustava Lato-orkesteri, jonka musiikki laukaisee stressin.
Herra Heinämäen Lato-orkesteri esittää yhtyeen omia lastenlauluja. Monia musiikin tyylilajeja edustavat laulut ovat pääasiassa Janne Louhivuoren, mutta myös muiden "Heinisläisten" käsialaa. Sanoilla on lauluissa keskeinen rooli. Niistä vastaa Heikki Salo. Laulut käsittelevät useita tärkeitä teemoja teepussin narusta kutituksen alkeisiin ja ilosofiasta mummon makkaroihin hieman vakavampia aiheitakaan unohtamatta.
Lato-orkesterissa heiluu:
• Heikki Salo, laulu
• Mikko Löytty, basso
• Janne Louhivuori, kitara
• Jouko Mäki-Lohiluoma, rummut
Herra Heinämäen Lato-orkesteri sai alkunsa jo viime vuosituhannella! Vuonna 6661, tarkemmin ajateltuna vuonna 1999, Herra Timotei tapasi Herra Pujon Ezboon Lintuvaarassa, söi tämän äidin evääxi laittamat kropsut ja ehdotti että tehdäänpä lapsillekin jäynää.Sitten syntyi äänilevy nimeltä Omskista.
Puhelin soi vuonna 2000. Luurissa huuteli lonttoposkinen musiikkijohtaja. Mies kyseli bändiä keikoille. Herra Pujo sanoi että totta notta juu, kyllä tullaan.
Herra Timotei sanoi että eihän meillä ole bändiä. Pujo siihen, että perustetaan. Hommataan oikein zoittajat! Lähdettiin kesäretkelle bändisoittajien romuttamolle. Sieltä saisi zoittajia halvalla. Tultiin perille. Joka paikassa oli zoittajaromua. Ruostunut Elvis kiilteli sateessa. Bensapumpun luona parveili tipusia. Tuolta löytyy varmaan joku, Herra Timotei ja Herra Pujo tuumivat. Ja niin sieltä löytyikin. Nimittäin Voimamies Horsma piti siellä kioskia...
Sitten tarvitaan enää basisti, sanoi Herra Timotei. Miksi tarvitaan basistia, jos joku osaa jo soittaa kaikkea, kysyi Pujo. No kun bändissä pitää olla basisti, todisti Timotei. Että olisi vitsikästä ja viimesen päälle meininki.
Pitää olla viimesen päälle meininki, uskoi Herra Pujo. Traktorin alta näkyi jalka. Onko basisteilla jalkoja? kysyi Pujo. Usein kaksin kappalein, todisti Herra Timotei. Traktorin alta pomppasi miehenkappale. UGH! kiljahti miehenkappale. Se oli Päällikkö Punanata!
Mitäs soitat? kysyi Pujo Horsmalta. Mitä vaan, vastasi Horsma. Mies näytti. Kaikki meni. Rummut, bassot, kitarat, huuliharput, kaikki meni. Tule meille orkesteriin, Timotei sanoi. Tulen, sanoi Voimamies Horsma. Jos saan joka päivä kropsua. No totta notta juu, sanoi Herra Pujo. Niinpä heillä oli bändi valmiina: Herra Timotei, Herra Pujo, Voimamies Horsma ja Päällikkö Punanata
Missä harjoitellaan, kaikki kysyivät? Minä tiedän paikan, ehdotti Herra Timotei. Mennään Herra Heinämäen latoon. Siellä on zoittajan hyvä olla! Heinis keittää meille puuroa ja me svengataan. Niin kävi! Niin kävi! NIIN KÄVI!
